7- SAKSALAINEN SAUNAKULTTURI

DARF ICH EIN BISSCHEN AUFGIESSEN…?

Foto: Hotel EDELWEISS

Monet saksalaiset ovat suomalaisten tavoin innokkaita saunojia. Koska saunat ovat Saksassa melko kalliita, niitä on kovin harvalla kotona. Niinpä useimmille saksalaisille tarjoutuu mahdollisuus saunomiseen vain esimerkiksi kylpylälomalla tai riittävän tasokkaaseen hotelliin majoituttuaan.

Ulkopuolisen (varsinkin suomalaisen) silmin saksalaisten suhde saunaan vaikuttaa kovin kaavamaiselta. Vaikka sauna on toki rentoutumisen ja nautinnon paikka, se edustaa heille samalla jotakin kesytöntä ja alkuvoimaista. Monet saksalaiset näyttävät hakeutuvan saunaan ensisijaisesti hyödyllisiä terveysvaikutuksia saadakseen. Niinpä he tutkivat saunojen lämpöasteita, kosteusprosentteja ja laskeskelevat tarkasti löylyssä vietettyjä minuuttimääriä (saksalaissaunojen löylyhuoneissa on lämpömittarin lisäksi tavallisesti 10 minuutin tiimalasi!). Sauna on saksalaisille ennen kaikkea hiljaisuuden paikka: Ellei lauteilla suoriteta esim. lihasvenyttelysarjoja (kuten olen huomannut monen tekevän), siellä istutaan omiin ajatuksiin syventyneenä. Hotellimme huonekansiossa oli seikkaperäinen ohjeistus siitä, kuinka saunominen tulee oikeaoppisesti suorittaa.   

Hotelli Edelweissin Saunawelt oli hyvin siisti ja viihtyisä. Tarjolla oli monipuolinen valikoima saunoja, ja avarilta ulkoterasseilta ja lepohuoneista avautuivat upeat maisemat mm. Watzmannille ja muille lähiseudun lumihuipuille. Saunaosastolle saavuttuani päätin ensimmäiseksi kokeilla Suomalaista suolasaunaa (Finnische Salzsauna). Sen 90 asteen lämpötila on kuulemma juuri sopiva poistamaan kehosta kuona-aineita, rentouttamaan lihaksistoa ja vahvistamaan immuunipuolustusjärjestelmää. Kiuaskivinä käytetty paikallinen suolakivi puolestaan tekee löylystä terveellisen varsinkin iholle ja hengitysteille. Suolasaunaan verrattuna tuntui vain 60-asteinen Bio-Zirbensauna suorastaan kesyltä. Sen sembramäntyverhoilun sanotaan tuovan löylyyn ”terveyttä edistävää rentouttavaa lisäaromia”. Uusinta saunakerrostumaa edustivat mentolintuoksuinen höyrysauna (+45) sekä infrapunasauna, jota en tullut kokeilleeksi.

”Toisenlaisen saunakokemuksen tarjoaa Alppisauna!”, luvattiin hotellin verkkosivuilla. Tämä lupaus mielessäni suuntasin Almsaunaan, joka oli osaston muihin saunoihin verrattuna avara ja valoisa ja lämpötilaltaan suomalaisen saunan lukemissa (+ 95-100). Almsauna oli sisustettu perinteiseen alppimajatyyliin. Ihmettelin, miksi löylykiulut kauhoineen lojuivat käytävällä saunan ulkopuolella. Nappasin kuitenkin yhden kiuluista mukaani ja astuin kuumaan huoneeseen, jossa jo istui vanhemmanpuoleinen saksalaisrouva seurassaan nuorehko mies.

Tiedustelin, saisinko heittää löylyä. Rouva vastasi, ettei se olisi tarpeen, sillä pian paikalle saapuisi hotellin saunottaja, jonka tehtäviin löylynheitto kuului. En voinut olla mainitsematta, että kotimaassani Suomessa löylykauhaan saa tarttua kuka tahansa, kunhan ottaa muut saunojat huomioon. ”Matkoilla voi aina oppia jotakin uutta!”, kommentoi rouva, tosin hieman tuikea sävy äänessään.

Pikkuhiljaa alkoivat alppisaunan lauteet täyttyä ja huoneen valtasi odottava tunnelma. Kun saunottajaherra lopulta saapui, hän toivotti läsnäolijat kohteliaasti tervetulleiksi ja aloitti näytelmän, jota kaikki uteliaina seurasivat – ainakin sikäli, kun pystyivät pitämään päätään pystyssä!

Saunottaja avasi saunan ulko-oven ja hosui suurella pyyheliinalla saadakseen raittiin ilman virtaamaan sisään. Sitten hän sulki oven ja heitti löylyä, vatkasi kuumaa ilmaa ensin pyyhkeellä katonrajassa ja löyhytteli sitä sen jälkeen vuorotellen kohti kutakin saunojaa. Tämä hetkittäin epämiellyttävältäkin tuntunut toimitus toistui kolmasti. Noin 10 minuutin kuluttua saunottaja kiitti ja ilmoitti, että löylynheitto olisi sillä erää päättynyt, mutta jatkuisi jälleen puolen tunnin kuluttua. Kun miltei läkähtyneet saunojat tämän jälkeen ilman eri kehotusta ryntäsivät ulos, tuntui hotellimainoksen teksti totisimmalta todelta aivan joka sana: ”Löylyjen jälkeen Teistä tuntuu erityisen nautinnolliselta hengittää terassilla raikasta vuoristoilmaa”.

Maassa maan tavalla!   (Vesa Hänninen)