Samasta päivästä...
Perjantaina saavuimme Berchtesgardeniin. Saapumispäivän maisemakauneuksista jotenkin selvinneenä, oli seuraavana päivänä tutustumisretki syntymäpäivälahjaan! Lahjaan, josta vuosikymmenien jälkeenkin voi vielä nauttia! Kyseessä on tietysti Kehlsteinhaus, Hitlerin Kotkanpesä.
Päivä alkoi lämpöisessä, aurinkoisessa säässä kävelyllä päärautatieasemalle, josta matka jatkui bussilla kohti "korkeuksia" Kotkanpesän punaiset bussit lähtivät infopisteen/kaupan (josta olisi voinut ostaa jos jonkinlaista aiheeseen liittyvää tavaraa)luota 7 km pitkää serpentiinitietä viisine tunneleineen ylätasanteelle. Yleisvaikutelma siellä oli "muurahaispesämäinen" runsaine ihmismäärineen.
Sää edelleen aurinkoisen lämmin, mutta 124 metrin tunnelin kylmänkostea ilma toi mieleen kolean kellarin. Tunnelin päässä hissi kuljetti meidät ja monen muun 124 m ylös.Onneksi ihan "sillit suolassa" ei ikkunattomassa hississä tarvinnut olla, ahtaasti kuitenkin. Pimeydestä valoon, voi sanoa, kun astui 1834 m:n korkeudessa olevalle tasanteelle, auringonpaisteeseen. Upeat näköalat avautuivat silmiemme eteen, joka puolella.Ylhäältä sai myös hyvän näkymän siitä, kuinka sumupilvi kietoi sisäänsä koko Kehlsteinhausin.
Silmiä hivelevien näkymien jälkeen oli aika helliä vatsaa, suussa sulavilla leivonnaisilla kahviloissa.
Aikansa kutakin ja paluu alailmoihin oli syytä aloittaa.Sen olisi voinut tehdä myös kävellen, mutta hissi houkutteli. Nyt oli väljät tilat, joten voi seurata myös hissikuljettajan toimintaa.
Bussitasanteella istuskellessa voi vielä ihailla ylhäällä olevaa taloa sekä ympärillä olevia maisemia.
Kehlsteinhausin jälkeen osa ryhmästämme, kuten myös minä, menimme tutustumaan Hitlerin ym toimintaan Dokumentation Obersalzberg-taloon. Siellä olisi saanut kulutettua aikaa vaikka koko päivän, jos olisi lukenut kaikki tekstit sekä katsonut kuvat.
Minulle riitti pintasilaus niin yläkerran teksteistä kuin alakerran käytävistäkin. Helpottuneena kävelin ulos auringon lämpöön. Jonkinlainen painostava tunne silti jäi, joksikin aikaa.
Aurinkoisessa säässä pääsimme takaisin kylään. Illan päätteeksi oli mukava ruokailuhetki Einkehr-ravintolassa, jossa naurua riitti.
Myöhemmin illalla ajattelin vielä Kotkanpesää ja sen tunnelmia. Mieleeni tuli sanonta " ei niin pahaa ettei jotain hyvääkin"! Kuinka monelle tänä päivänä ko-paikka seurauksineen tarjoaa työtä sekä tuo turismia Berchtesgardenin alueelle. Pitäisikö ihan sanoa, että kiitos Hitler !!!!!- Oili
(Kuvat/Fotos: Antero)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti