MAANANTAI 12.6.
 |
| RYHMÄMME JA OPAS EDDY, kuva: Antero |
Matkaan ryhmästämme lähti kymmenkunta henkilöä. Lisäksi
vaellukseen osallistui muutaman ryhmämme ulkopuolinen henkilö.
Matkan pituus oli 16,8 km ja nousua oli reitillä 700 m. Reitti
kulki Berchtesgardenin kansallispuistossa. Matkan kesto on opaslehtisen mukaan
5 tuntia, mutta käytimme reissuun aikaa huomattavasti pidemmän ajan lukuisten
pysähdysten takia maisemia ihaillessa ja oppaan kertoessa mm. alueen
kasvillisuudesta ja muista erityispiirteistä. Alpeilla on esimerkiksi noin 60
erilaista orkidealajia.
 |
| Kuva: Antero P. |
Lähtö tapahtui Wimbachbrückeltä, missä halukkaille annettiin
sykemittarit ja mitattiin verenpaine lähtötilanteessa. Reitti kulki Watzman ja
Hochkalter-vuorten välissä. Vaelluksena reitti oli kohtuullisen helppo, koska menomatkan
tiet ja polut olivat helppokulkuisia. Polut olivat mainiossa kunnossa eikä
jouduttu kävelemään kivikossa. Maisemat alkumatkan asfalttitien jälkeen olivat
henkeäsalpaavat; mahtavia puroja vuorelta johtaen veden Berchtesgardenin läpi
virtaavaan jokeen. Anteron ottamat kuvat puhukoon puolestaan. Vesi on Watzman
ja Hochkalter vuorten lumipeitteen sulamisvettä, joka valuu hitaasti alaspäin
kallioperän halkeamien ja dolomiittikivikon alta purouomiksi. Ylöspäin mentiin
siis Wimbachgrieshüttelle, mikä on meidän Haltin korkeudella, eli 1327
metrissä. Täällä pidettiin pitempi tauko ja päästin nauttimaan ravintolan
virvokkeita ja syötävää.
Verenpainetta ja sykettä seurattiin koko nousumatkan ajan
säännöllisin väliajoin ja lopussa saavuttuamme Wimbachgrieshüttelle.
Ryhmästämme vain Anne ja minä otimme lopulta sykemittarin ja verenpaineen
mittauksen. Itse henkilökohtaisesti olin kiinnostunut sykkeen mittauksesta,
koska käytin vielä muutamia vuosia sitten sykemittaria paljon juoksulenkeillä
ja myös juostessani Cooper-testejä. Cooper-testien perusteella tiesin, että
maksimisykkeeni on huomattavasti korkeampi kuin iän perusteella laskettu. Näin
ollen sykkeeni nousi helposti vähänkin nopeammassa nousuvauhdissa vaelluksen
aikana, vaikka meno tuntui ihan mukavalta. Tämän vuoksi opas selitti minulle
ensin saksaksi ja sitten vielä englanniksi kuinka tärkeää on noustessa pitää
syke tarpeeksi alhaalla. Jos nousee liian korkealla sykkeellä, ei tapahdu
riittävää palautumista, mikä kostautuu seuraavan päivän nousuvaelluksessa.
 |
| Kuva: Antero P. |
Paluu tapahtui eri reittiä ollen ylhäällä aika
yksitoikkoista kivikkotietä. Ehdimme vasta viiden bussiin, jolla pääsimme
Berchtesgadenin linja-autoasemalle. Päivän sää oli vaelluksen aikana mitä
mainioin, mutta saimmepa kokea vielä kävelymatkalla hotellille pienen
virkistävän sadekuuron, mikä olikin viikon ainoa sade lähtöaamun pientä sadetta
lukuun ottamatta. Ehdinpä sateen aikana testata reppuni sadesuojaa, mikä
osoittautui toimivaksi, vaikka repun rinta- ja lantiolenkit pettivät viikon
aikana. Reppu oli siis tällä kertaa matkani heikoin varustus. (Helena)
 |
| Kuva: Helena |
 |
| Kuva: Helena |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti