Berchtesgadenin matkat 2018-2019: Välähdys eräästä päivästämme Berchtesgadenissa syyskuussa 2018

(Leena K.video)

Aamulla menemme vaellusasuissamme aamupalalle. Pian istumme hauskojen matkalaisten seurassa jutellen mukavia ja nauttien saksalaisen aamiaispöydän herkuista. Tarjolla on kananmunia eri muodoissa, tuoreita sämpylöitä, pieniksi herkkupaloiksi leikattuja hedelmiä, vihanneksia, mysliä jne. Kahvin kaveriksi päätän tänä aamuna tehdä herkkumössön, jossa on pähkinöitä, mysliä ja hedelmiä. Päälle kaadan lorauksen maitoa. Ja, es schmeckt lecker. Danke schön!

Herkullisen aamiaisen jälkeen olemme yhdeksältä hotellin eteisaulassa. Matkanjohtajamme Anne laskee osallistujaluvun ja sen ollessa kohdallaan lähdemme kävelemään kohti bussiasemaa. Bussi saapuu saksalaisella täsmällisyydellä laiturillemme ja näyttämällä Gästekartea ( = hotellikortti, jolla saa alennuksia eri paikoissa ja ilmaiset bussimatkat viikoksi lähialueilla) siirrymme bussiin sisälle. Matkustamme parikymmentä minuuttia ja olemme valmiita Alppirinteeseen nousuun.

Tapaamme perillä Per-Alinen, joka on vaellusoppaamme viime vuoden tapaan. Säädän juuri ostamiani teleskooppisauvoja toivottuun pituuteen. Kohennan reppuni asentoa optimaaliseksi. Sitten vain ryhtiä, niska takin kaulaan ja menoksi. Oppaamme lähtee nousemaan rinnettä kuin vuorikauris. Hän puhuu meille todella huoliteltua virallista saksan kieltä, Hochdeutschia, jota on helppo seurata. Hakeudun ryhmän kärkeen oppaan juttuseuraksi. Tällä metodilla oppii kaikkien parhaiten saksaa. Vierelläni on syntyperäinen saksalainen, joka puhuu selkeää saksaa ja on kärsivällinen kanssani. Itse yritän muodostaa pidempiäkin lauseita; pää- ja sivulauseita. Koko ajan huomaan, että nythän tämä menee aavistuksen paremmin. Vaikka mokaan ja teen virheitä puhuessani, olen aika innoissani. Tuonkin sanan sentään muistin ja tulen koko ajan ymmärretyksi. Kun keskustelen saksan kielellä, en huomaakaan sitä rasitusta, mitä yli 800 metrin nousu saa kehossani aikaan. Hikeä pukkaa, mutta maisemat ovat aivan järisyttävän kauniita.

Ryhmämme pysyy hyvin kasassa ja kaikki jaksavat hienosti nousta rinnettä ylös. Per-Aline kertoo meille sytyttävästi lähialueiden historiasta ja näyttää meille suuntaa, mihin päin pitäisi mennä. Jättäydyn välillä ryhmän hännille. Saavumme ´puolimatkan krouviin´; nautimme lounasta satumaisen kauniissa vuoristomajassa näköalojen ollessa mitä parhaimmat. Aurinko paistaa ja riisumme päällimmäisiä vaatteita pois. Kamerat surraavat ja muistojemme bulevardit täyttyvät kauniista kukista, pensaista, puista, kasveista, vuoren rotkoista, laaksoista, sinisestä taivaasta ja ihanista ihmisistä. Paljon tulee porukassa myös nauraneeksi, kun joku aina huomaa keventää tunnelmaa milloin minkäkin letkautuksen kanssa.

TÄMÄ JA ALLA OLEVAT KUVAT PER-ALINEN ENSIMMÄISELTÄ VAELLUKSELTA. Kuvat:Erkki

Tauon jälkeen lähdemme tarpomaan alppirinnettä alas. Onneksi mukana ovat sauvat, joilla voi vähän jarruttaa. Alas pääsee kuitenkin paljon reippaammassa tahdissa kuin ylös. Puheensorina jatkuu edelleen vilkkaana. Kaikki pääsevät lähtöpaikalle takaisin ehjinä. Ei taittuneita nilkkoja, pieniä harmeja joillakin. Jalkaan Compeedia ja matka jatkuu bussilla kohti asemaa. Sieltä kävelemme vielä mäen ylös hotellillemme.

On pienen päivälevon aika. Puolen tunnin nokkaunien jälkeen maistuu kahvi hotellihuoneessamme. Ostimme paikallisesta kaupasta ihanat kahviherkut ja nyt on aika nauttia niistä. Seuraavaksi siirrymme hotellimme alakerrassa sijaitsevaan suomalaiseen saunaan. Otamme kunnon löylyt ja suihkun jälkeen lepäämme porealtaassa. Kuinka mukavaa onkaan antaa rinteen väsyttämille jaloille pore- ja kosteusterapiaa. Moikkaamme saunan ovella Alpoa ja Helenaa, jotka tulevat jälkeemme saunan lämpöihin. Siirrymme kylpytakeissa kämpille.

Alpo ja Helena- ei kylpytakeissa vaan juhlavasti pukeutuneita! Foto: Rea

Alamme valmistautua illalliselle lähtöön. Kokoonnumme jälleen aulassa lähestulkoon koko ryhmämme voimin ja suuntaamme Annen huolellisesti valitsemaan illallispaikkaan. Löydämme mukavan sopukan ravintolan perältä ja sitten alkaakin aivojumppa. Mitä tilaisin tänään ja miten sen tarjoilijalle saksaksi kerron? Ruokalista on täynnä Baijerin murretta, mutta onneksi Anne hieman suomentaa ruokien nimiä. Kaikki saavat tilauksensa tehdyiksi ja ruoka tulee kohtuuajassa pöytään. Tempaisen tänään helttaan kunnon biitit Wienerschnitzeliä. Palan painikkeeksi maistuu minulle tänään huurteinen `ohrapirtelö´, muiden pöytäkunnassamme tilatessa Apfelschorlea, Radleria, vettä (ohne Gas oder mit Gas, fragt Frau Oberin), valkoviiniä tai muuta paikallista juomaa.

Wienerschnitzel/ Foto: Erkki

PROST! Foto: Erkki

GUTEN APPETIT! Foto: Erkki

On kiva jutella ihmisten kanssa ja kysellä heidän aikaisemmista matkustuskokemuksistaan jne. Puheenaihetta tuntuu riittävän jokaiseen iltaan. Tällä kertaa jätämme jälkiruoan tilaamatta, mutta siirrymme ystävien kanssa Annen vinkistä lähellä sijaitsevaan italialaiseen jäätelöbaariin. Kaikki jätskit ovat siellä herkullisia, mutta hasselpähkinäjäätelö vie voiton. Ausgezeichnet.

EISCAFÉ/Foto: Erkki

Foto: Tiina A-S

Aurinko on laskenut, kävelen Leenan kanssa vielä romanttisesti käsi kädessä kohti hotelli Alpina Rosia, jossa olemme viihtyneet hyvän palvelun omaavan henkilökunnan hoteissa. Tätä lisää.