KÖNIGSSEE Foto: Tiina A-S. |
JORMAN VIDEOKUVAA JÄRVELTÄ
Toiset olivat
ilmoittautuneet vaellukselle, joka olisi minulle ollut turhan rankka. Niinpä
olin päättänyt tutustua Königsseehen omia aikojani. Olin katsonut sopivan
bussin 842, joka piti olla pikavuoro Schönau am Königsseelle ja lähtö Berchtesgadenin
asemalta klo 10.00. Olin siis ajoissa paikalla reppu selässä ja eväät valmiina.
Odottelin ja katselin kelloa vuorotellen. Ihmiset ympärillä kulkivat
hermostuneena ja kiukkuisina, kun bussia ei näkynyt. Olin juuri ehdottamassa
eräälle saksalaispariskunnalle vieressäni, että otetaan taksi. Matkaahan ei
ollut kuin viitisen kilometriä. Samassa kuitenkin bussi 841 saapui paikalle,
vähän vaille puoli yksitoista. Nousimme siihen ja pääsimme sillä Jennerbahnin
eteen, jossa hyppäsin pois. Lähdin katua alas Schönau am Königsseelle, jonka
rannasta vesibussit lähtisivät.
Lauleskelin
mielessäni: ”Maantien vartta mä vaellan ja kaunis on luomakunta…” Ilma oli
todella lämmin ja aurinkoinen. Hetken kuluttua satunnainen vaeltaja
saapui ranta-aukiolle ja hämmästyi suuresti. Koko ranta oli täynnä
ihmisiä! Satametriä pitkiä jonoja kurvaili kohti lipunmyyntipisteitä, joita oli
ainakin kolme. Valitsin nopeasti vähän kiilatenkin niistä lyhimmän ja siinä
jonossa seisoskellen mietin, paljonko jonottamiseen menisi aikaa? Huomasin,
että vesibusseja lähti ainakin neljästä laiturista ja jokaisen päässä oli oma
jononsa!
Lippuluukulla vaihtoehtoja
oli kaksi. Voisin ostaa 15 euron venematkan Wallfahrtskirche St. Bartholomälle,
joka kestäisi n. 30 min. Tai sitten 18 euron lipun Saletiin, joka kesti 55 min
ja veisi järven toiseen päähän saakka.
Päätin
viettää koko päivän reissussa järvellä. Katselin ostamaani 18 e lippua ja siitä
selvisi, että veneeni lähtisi laiturista 3 vuorolla 35, jonka lähtö olisi
13.15! Kello ei ollut vielä edes 12. Odotusta yli tunti. Onneksi jonojen
keskellä oli ulkoilmaravintola, jossa voin istuskella varjon alla oluttani
maistellen ja tarkkaillen turistien kirjavuutta. Kaunis sää oli houkutellut
kaikki matkailijat tänne Königsseelle. Laivoja lähti ja saapui ja matkustajat
vaihtuivat hyvässä järjestyksessä. Odottelin rauhassa omaa
venettäni kaikessa rauhassa, sillä laituri 3 oli aivan edessäni. Seurasin
vain, koska lähtö 35 tapahtuisi ja toden totta aivan ajallaan 13.16 olin
laivassa ja lähdimme kohti St.Bartholomä- kirkkoa. Järvi on todella kaunis ja
korkeitten vuorten ympäröimä.
Veneemme kulki
melko äänettömästi. Hetken kuluttua piipahdimme pikaisesti hakemassa pari
vaeltajaa joltain pyykkilaiturilta, Haltestelle Kesseliltä ja sitten matka jatkui.
Yhtäkkiä veneen moottori sammutettiin ja tuli aivan hiljaista. Veneen keskellä
oleva ovi avattiin ja kipparin vaatteisiin pukeutunut mies selosti saksaksi,
että hän soittaa trumpetilla jonkun kappaleen, joka sitten tulisi kaikuna
vuorten rinteiltä matkustajien kuultavaksi. Hän kaivoi soittimensa esille ja
musisoi hetken trumpetillaan.
Kaiku
todellakin soitti saman kappaleen takaisin!
Matka jatkui
kohti St. Bartholomää. Katselin ihmisten määrää kirkon ympäristössä ja päätin
jatkaa ensin Saletiin saakka ja sitten tullessa poiketa täällä St. B:ssä.
Veneestä poistui suurin osa, muutama tuli mukaan ja jatkoimme Saletiin.
Perillä oli
pienen kävelymatkan päässä laiturista kahvila, jossa voi tankata, käydä WC:ssä
ja syödä eväitään. Järvi on melko matala S-päästään, mutta vesi on kirkasta ja
maisemat huikeat. Sopivasta kohtaa voi nähdä Kehlsteinhausin, Hitlerin
Kotkanpesän 1800 m korkeudessa!
Vietin
ikimuistettavan päivän Salet-kylässä ja lähdin paluumatkalle vasta myöhään
iltapäivällä. Turistien määrä ei ollut vähentynyt St. B:llä, enkä kaivannut
ihmispaljoutta vaan jatkoin suoraan Schönau am Königsseelle takaisin ja
seuraavalla bussilla hotellille, jonne vaeltajatkin olivat jo saapuneet
valloitettuaan Der Tote Mann vuoren. JORMA
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti