Sade ei pilannut vaellusta

VAELLUKSEN ALOITUSPAIKKA KUGELMÜHLE Foto: Anne

Foto: Anne

Minulta kysyttiin, mikä oli mieleenpainuvin vaellus matkaamme kuuluvista neljästä vaelluksesta, jotka kaikki olivat mahtavia. Tarkemmin mietittynä kyllä se oli tiistain vaellus Almbachklammille.  Vuorilta laskeutuva vesi ja jylhät maisemat, niihin ei väsy koskaan. 

Sadesää teki vaelluksesta vähän haastavamman ja haasteitahan reissuilla myös tarvitaan. Kun en itse ollut varustautunut tosiretkeilijän tavoin, aloin jo vaelluksen aikana miettiä, millainen olisi optimaalisin varustus. 

Markkinoillahan on runsaasti tuotemerkkejä, joita mainostetaan vettä pitäviksi ja samalla hengittäväksi. Seuraavassa lyhyt katsaus eri materiaaleihin ja niiden toimintaperiaatteisiin.

Ennen nykyaikaisia materiaaleja käytettiin hyvin tiiviiksi kudottuja puuvillakankaita. Kastuessaan kuitu turpoaa ja lankojen välit tiivistyvät eivätkä sadepisarat pääse läpi. Lisäksi kangas voidaan vielä käsitellä kosteutta hylkiväksi. Hylkivyyskäsittely kuitenkin kuluu pesuissa pois, mutta se voidaan uusia joko suihke- tai vahamuotoisilla hylkivyyskäsittelyillä tai pesujen yhteydessä lisättävillä aineilla. Aine pitää aktivoida lämmön avulla, joko silittämällä tai rumpukuivaamalla.

Erilaisten tekokuitujen kehittyessä, ovat markkinoille tulleet polyesteristä tai polyamidista valmistetut vedenhylkivyysviimeistellyt mikrokuitukankaat. Mikrokuitukankaat ovat hyvin ohuita kuituja, joista voidaan valmistaa tiivis tuote, ettei vesipisara pääse läpi. Tällaiset kankaat ovat kevyitä.

Näistä kahdesta edellä kuvatusta kangastyypistä valmistetut asut antavat suojan tuulta vastaan ja suojaavat hetkellisesti sateelta. Jos tarvitaan pitempiaikaista suojaa sadetta vastaan, on valittava mikrohuokoisella tai hydrofiilisella polytetrafluorietyleenistä eli Teflonista tai polyuretaanista valmistetulla kalvolla laminoidusta tai pinnoitetusta kankaasta valmistettu asu. Kalvo laminoidaan joko päälliskankaan sisäpintaan tai erilliseen vuoriin. Mikrohuokoisen kalvon huokosten läpimitta on niin pieni, ettei vesipisara pääse siitä läpi, mutta se päästää hikoiltaessa syntyvän vesihöyryn läpi. Hydrofiilisen kalvon tai pinnoitteen läpäisykyky perustuu taas materiaalin kemialliseen rakenteeseen. Kuvassa esitetään mikrohuokoisen kalvon ja hydrofiilisen kalvon toimintaperiaatteet.

Tunnetuin mikrohuokoinen kalvo on Gore-Tex Teflonia. Sen yhden huokosen läpimitta on 0,0002 mm.  Muita Teflon mikrohuokoisia kalvoja ovat mm. eVent, HyVent ja Tetratex. Polyuretaanista valmistettuja mikrohuokoisia kalvoja ovat mm. Porelle, Helsapor, Aditex, Thintech, Pebatex,  Everesh, Entrant, Cyclone. Hydrofiilisiä polyuretaanikalvoja ovat mm. Sympatex ja Porelle IV,  ja pinnotteita Action, Witcoflex, Cascade, Super Mecpor, Aquation 3.   Suomalaisen Haltin tuotemerkki on Drymax. Kun tarkastelee kaupan tuotemerkkejä, on eri valmistajilla omat tuotemerkkinsä, mutta useimmiten tieto materiaalin tyypistä varsinkin hinnaltaan halvemmista tuotteista puuttuu. Vaatteiden pintaan suositellaan lisäksi vedenhylkivyyskäsittely. Vaikka vesi ei mene läpi, se imeytyy päälliskerrokseen ja tekee vaatteesta kostean tuntuisen ja raskaamman sekä huonontaa hikoiltaessa syntyvän vesihöyryn läpäisevyyttä. Kosteussuojakäsittely vaatii viimeistelyn lämmöllä aineen käyttöohjeen mukaisesti.

Vaatteen vedenpitävyys ilmaistaan vesipatsasarvona mm:nä.  Esimerkiksi, jos vaatteen vedenpitävyydeksi ilmoitetaan 10 000 mm, se tarkoittaa, että vaate suojaa 10 metrisen vesipatsaan paineen ennen kuin vesi menee läpi. Tämä vesipatsasarvo 10 000 mm tai sen yli ilmaisee, että materiaali ovat käytännössä vesitiivis. Kevyellä ja lyhytaikaisella sateella pysyy kuivana jo 5000 mm vesipatsasarvolla.

Yhtä tärkeää kuin vettä pitävä materiaali on vaatteen rakenne; saumojen ja vetoketjujen tulee olla myös vettä pitäviä. Erityisen hankalia kohtia ovat repun tai rinkan hihnojen painamat kohdat. Jotta käyttömukavuus säilyisi vaatteessa on hyvä olla myös vedeltä suojattuja säädeltäviä ilmastointiaukkoja.  Lisäksi pitää tarkistaa taskujen sijainti, riittävyys ja suojaus sekä hihansuiden, helman, lahkeiden ja hupun säätömahdollisuus.

Yksi mahdollisuus on lähteä vaellukselle varustautumalla sateen varalta repussa kannettavalla sadeviitalla, joka otetaan käyttöön vain tarvittaessa. Sadeviitat valmistetaan samoista materiaaleista kuin perinteiset sadevaatteet, polyuretaanista, polyvinyylikloridista eli PVC:stä tai kumista, joilla pinnoitetaan ohut peruskangas. Sadeviitta on siinä mielessä kätevä, että sillä voidaan suojata myös reppu tai rinkka. Sadeviitta on väljä hihoista, joten niihin jää ilmastointiaukot. Ongelma on, että repussa olevaan juomapulloon on vaikea päästä.

Tiistain vaelluspäivänämme ilma oli lämmin. Käytin kevyttä (paino vain 125 g) muovista sadeviittaa, joka toimi niissä olosuhteissa. Veikkaan, että kaikille tuli hiki sadevaatetyypistä riippumatta, mutta se ei näin lämpimällä säällä aiheuttanut ongelmia. Oikean tyyppisellä alusvaatetuksella pärjätään viileämmälläkin säällä. Puuvilla imee itseensä kosteutta ja märkä vaate on kylmä. Nykyiset ns. tekniset urheilumateriaalit polyesteristä ja polypropeenista eivät ime itseensä kosteutta ja tuntuvat kuivalta ihoa vasten. Villa on myös hyvä materiaali etenkin viileämmillä säillä; vaikka se imee kosteutta, se ei suomurakenteensa vuoksi tunnu kylmältä ja säilyttää lämmöneristävyytensä. Pitkillä vaelluksilla tarvitaan tauoille viileämmillä säillä lisävaatetusta esim. taukoviitta. Käyttämäni kevyt sadeviitta olisi kylmemmällä säällä varmaan kovettunut.  

Foto: Anne

Foto: Anne

Foto: Anne

Foto: Anne 

Seuraavan päivän mahdolliseen sateeseen olisinkin ollut juomisen suhteen paremmin varustautunut. Hankin nimittäin Tiina S.:n esimerkin mukaisesti reppuun laitettavan juomapussin. Se olikin tämän reissun paras hankinta. Huomasin seuraavalla vaelluksella juoneeni huomattavasti enemmän, kun juoman sai kätevästi imettyä letkusta. HELENA

Foto: Anne

Foto: Anne

SADEPÄIVÄN PYHIINVAELLUSKIRKOSTA VIDEOKUVAA, KLIKKAA

ALMBACHKLAMMILLA VEDEN KOHINAA, KLIKKAA!